Työsuhde-etuudet, jotka eivät perustu lakiin tai työehtosopimukseen

Käyttäjäyrityksessä voi olla luottamusmiehen tai muun henkilöstön edustajan tekemiä (paikallisia) sopimuksia, jotka eivät perustu lakiin tai työehtosopimukseen. Yritys on myös yksipuolisesti voinut ottaa käyttöön muita vastaavia etuja. Tällaisia lakiin tai työehtosopimukseen perustumattomia muita työsuhde-etuja ovat esimerkiksi työnantajan yksipuolisesti käyttöönottamat tulospalkkiot.

Oikeuskäytäntöä ei ole siitä, onko vuokratyöntekijällä oikeus käyttäjäyrityksessä maksettaviin tulospalkkioihin. Sen sijaan korkein oikeus on tapauksessa KKO 2008:28 (äänestysratkaisu) linjannut, milloin yritys voi jättää määräaikaiset ja osa-aikaiset työntekijät sekä harjoittelijat bonusohjelman ulkopuolelle. Ulkopuolelle jättämiseen on korkeimman oikeuden mukaan oltava hyväksyttävä syy. Tässä tapauksessa määräaikaisten ja osa-aikaisten ulkopuolelle jättämiseen ei ollut hyväksyttävää syytä. Sen sijaan oppisopimusharjoittelijat oli voitu jättää ulkopuolelle. Korkein oikeus perusteli ulkopuolelle jättämistä oppisopimuskoulutuksen tarkoituksella ja työtehtävien laadulla.

Osa-aikatyötä (97/81/EY) ja määräaikaista työtä (1999/70/EY) koskevissa direktiiveissä säädetään, ettei osa-aikaisia ja määräaikaisia työntekijöitä saa asettaa eri asemaan pelkästään työsopimuksen keston (määräaikaisuus) tai työajan (osa-aikaisuus) perusteella. Vastaavantyyppinen säännös yhdenvertaisesta kohtelusta on vuokratyödirektiivissä (2008/104/EY). Siinä todetaan, että vuokratyöntekijän keskeisten työehtojen on oltava vähintään samanlaiset kuin jos käyttäjäyritys olisi palkannut vuokratyöntekijän tekemään samaa työtä kuin käyttäjäyrityksen työntekijä. Keskeisillä ehdoilla tarkoitetaan muun muassa palkkaa. Palkan käsitettä on arvioitu tasa-arvon kannalta Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Palkkana on tällöin pidetty kaikkia korvauksia, jotka työntekijä saa työsuhteen perusteella (esim. C-342/93 Gillespie, kohdat 12 ja 13).

Vuokratyödirektiivi, Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja edellä mainittu korkeimman oikeuden tuomio puoltavat johtopäätöstä, jonka mukaan vuokratyöntekijöitä ei saa jättää bonusohjelmien ja vastaavien ulkopuolelle pelkästään sen takia, että he ovat vuokratyöntekijöitä. Kukin tapaus on kuitenkin ratkaistava itsenäisesti. Tulospalkkion saamisen edellytyksenä voi esimerkiksi olla se, että työntekijä on ollut tietyn vähimmäisajan yrityksessä. Tällainen peruste on yleensä hyväksyttävä, koska tuloksen syntyminen edellyttää, että työtä on tehty pidemmän ajan. Jos käyttäjäyrityksessä on asetettu vähimmäisaika, esimerkiksi puoli vuotta, ja vuokratyöntekijä on ollut vaaditun ajan töissä, hänellä on lähtökohtaisesti samanlainen oikeus tulospalkkioon kuin käyttäjäyrityksen omilla työntekijöillä.

Päivitetty 15.4.2019